
UUSI! Undine osa 9
€2.50
Incl. VAT 0.00%
Friedrich de la Motte Fouquén Undine (1811) Kalastajapariskunnan ovelle aikoinaan mystisesti ilmestynyt kasvattityttö Undine tapaa ritari Huldbrandin suuren tulvan aikaan ja he rakastuvat. Vaan kuinka käy ikuisen onnen kun veden henget saavat ihmisten maailman valtaansa? Koe uutta ja lähde mukaan seikkailuun jatkotarinoiden ihmeelliseen maailmaan! Undinen uusi suomennos julkaistaan 12-osaisena e-julkaistuna jatkokertomuksena vuoden 2025 aikana. UNDINE osa 9 Mustan laakson koettelemusten jälkeen Huldbrand, Bertalda ja Undine päättävät lähteä purjehtimaan pitkin Danubea kohti ihmeellistä Wieniä. Undinen ilkeällä sedällä Kühlebornilla on kuitenkin matkalaisille muita suunnitelmia hänen ottaessa Undinen todellisen olemuksen valtaansa, keskeyttäen iloisen matkanteon. Nyt tarina keskeytyy hetkeksi. Viime seikkailun jälkeen kaikkialla linnassa oli hiljaista ja rauhallista. Ritari oli koko ajan yhä enemmän tietoinen tuosta vaimossaan piilevästä taivaallisesta jumalattaresta, joka niin ylevänä oli paljastunut malttamattomassa tavoitteessa pelastaa heidät Mustasta laaksosta, mistä Kühlebornin valta alkoi. Ja Undine tunsi sisimmässään tuon mielenrauhan ja turvan, joka ei koskaan petä sydäntä, joka tietää olevansa oikealla tiellä. Sen lisäksi, hänen aviomiehensä jälleen heränneen rakkauden ja kunnioituksen vuoksi, toivon ja ilon moninaiset pilkahdukset loistivat nyt hänen yllään. Mitä Bertaldaan tulee, tämä vaikutti vaatimattomalta, kiitolliselta ja nöyrältä, vaatimatta minkäänlaista tunnustusta itselleen moisista hyveistä. Saattoi käydä niin, että joko Huldbrand tai Undine yritti aina silloin tällöin selittää hänelle miksi lähde oli peitetty, tai Mustassa laaksossa tapahtuneen seikkailun todellista merkitystä; mutta aina hän anoi heitä hartaasti jättämään hänet rauhaan. “Sillä”, hän sanoi, “lähde saa minut nolostumaan, ja Musta laakso pelottaa minua.” Kummaltakaan hän ei kuullut niistä enempää. Ja tosiaankin, miksi hänen olisi täytynyt? Rauha ja ilo olivat tulleet Ringstettenin linnaan jäädäkseen näkyvällä tavalla. Todellinen turva oli heidän, tai niin he uskoivat — miksi elämä kantaisi eteen mitään muuta kuin kukkia ja hedelmiä? Moisissa olosuhteissa talvi oli tullut ja mennyt, ja kevät vihreine nuppuineen ja sinitaivaineen saapui vierailulle linnan iloisten asukkaiden luo. Kevät oli virittäytynyt yhteyteen heidän sydäntensä kanssa ja heidän sydämensä kevään kanssa. Oliko siis mikään ihme jos sen haikarat ja pääskyt saivat heissä heräämään toiveen matkustaa? Eräänä päivänä, kun he käyskentelivät yhdelle Danuben alkulähteistä, Huldbrand puhui ylvään joen majesteetillisuudesta, ja kuinka se virtasi kulkuaan, yhä vain leveten, läpi hedelmällisten maiden; kuinka Wienin loisto nousi sen pengermillä, ja uudenlainen mahti ja ihanuus ilmaantuivat jokaisella seudulla mihin se vain kurssillaan saapuikin. “Kuinka loisteliasta täytyy ollakaan purjehtia pitkin jokea Wieniin!” Bertalda huudahti ja syvä puna nousi hänen poskilleen ja hän vaikeni, palaten jälleen senhetkiseen nöyryyden ja varautuneisuuden olemukseensa. Undine liikuttui tästä kovin, ja hartaassa toiveessaan ilahduttaa ystäväänsä, hän sanoi: “Mikä meitä estää lähtemästä tuolle matkalle?” Bertalda ilahtui tästä, ja välittömästi molemmat heistä alkoivat kuvitella itsensä mitä hohtavimmissa väreissä riemuissaan matkustamassa pitkin Danubea. Myös Huldbrand myöntyi matkaan mielihyvin; hän kuitenkin kuiskasi Undinelle: “Mutta Kühleborn saa voimansa takaisin alempana jokea!” “Anna hänen tulla”, sanoi Undine hilpeästi, “tulen olemaan siellä, ja hän ei yritä ainoatakaan temppuaan edessäni!” Niin katosi matkan viimeinenkin este. Kun he olivat valmistautuneet matkaan, he lähtivät sille mitä suurimmalla rohkeudella ja mitä iloisimmin toivein. [...] Ladattava EPUB-tiedosto Ikäsuositus: 7-12-vuotiaat ja aikuiset kuva: Arthur Rackham Tuotteella on 30 päivän rahat takaisin -takuu jos et ole tyytyväinen tuotteeseen. Jos haluat käyttää takuun, ole yhteydessä Satumetsän toimitukseen osoitteessa info@satumetsalehti.fi. Undinen seuraava osa ilmestyy lokakuussa 2025.