
UUSI! Satumetsä e-kirjat: Tarina kolmesta karhusta
€7.00
Incl. VAT 0.00%
Kansansatuklassikko Tarina kolmesta karhusta kertoo vanhasta naisesta, joka eksyy metsässä löytäen kolmen karhun tyhjillään olevan talon. Alkuperäinen Robert Southeyn versio sadusta Kultakutri ja kolme karhua vuodelta 1837. Tarina on kaksiosainen sisältäen George Nicolin vuoden 1839 version, joka teki alkuperäisestä sadusta tunnetun. Kerran eleli kolme karhua yhdessä omassa talossa, joka oli metsän keskellä piilossa. Yksi niistä oli pieni, pikkuinen, pikkuruinen karhu; ja yksi niistä keskikokoinen karhu; ja toinen mahtava, suunnaton karhu. Niistä jokaisella oli kulho puurolleen: pieni kulho pienelle, pikkuiselle, pikkuruiselle karhulle; ja keskikokoinen kulho keskimmäiselle karhulle; ja mahtava kulho mahtavalle, suunnattomalle karhulle. Ja niistä jokaisella oli tuoli, jossa istua: pieni tuoli pienelle, pikkuiselle, pikkuruiselle karhulle; ja keskikokoinen tuoli keskikokoiselle karhulle; ja mahtava tuoli mahtavalle, suunnattomalle karhulle. Ja niistä jokaisella oli vuode jossa uinua: pieni vuode pienelle, pikkuiselle, pikkuruiselle karhulle; ja keskikokoinen vuode keskikokoiselle karhulle; ja mahtava vuode mahtavalle, suunnattomalle karhulle. Eräänä päivänä, kun he olivat tehneet puuroa aamiaiseksi, ja kaataneet sitä puurokulhoihin, ne kävelivät ulos metsään, sillä aikaa kun puuro jäähtyi, jotta eivät polttaisi suitaan alkamalla sitä liian pian lusikoimaan. Ja niiden samotessa metsän siimeksessä, pieni vanha nainen saapui karhujen talolle. Kyseessä ei voinut olla hyvä, rehti vanha nainen; sillä ensin tämä kurkki sisään talo ikkunasta, ja sitten hän kurkisti sisään avaimenreiästä oven; ja huomatessaan ettei ketään ollut talossa, nosti hän oven salvan varossa. Ovi ei ollut lukittu, sillä kolme karhua olivat mukavia karhuja, eikä heistä ollut harmia kenellekään, niinpä ei heillekään voisi harmia koitua — eivätkä ne tosiaankaan miettineet moisia. Joten pieni vanha nainen aukaisi talon oven, ja astui sisään; ja oli kovin tyytyväinen nähdessään puuroa jäähtyvän pöydällä. Jos hän olisi ollut kelpo vanha naikkonen, olisi hän odottanut karhujen kotiinpaluuta, ja sitten, kenties, he olisivat kutsuneet häntä kanssaan aamiaiselle, sillä ne olivat hyvä karhuja — hiukan karkeita, kuten tapa oli karhujen, mutta siitä huolimatta hyväntahtoisia ja vieraanvaraisia. Mutta tuo oli julkea vanha nainen, kerrassaan kelvoton, joka päättäväisenä päätti olla auttamaton. [...] Kerran eleli kolme karhua kodikkaasti yhdessä talossa, joka oli heidän ikiomansa, ja säiden suojana, oli heille melko sopiva. Karhujen pesäpaikka sijaitsi hämärän metsän siimeksessä, jossa ne kävivät joka päivä kävelemässä. Ja jälkeenpäin, sillä tuulella kun olivat, polttivat ne piippua ja lukivat, tai puhuivat. Yksi niistä oli suuri, valtava karhu, ja yksi keskikokoinen, ja toinen pikkuinen, pieni, karhu pikkuruinen, jonka pienet silmät loistivat punaisina tuikkien. Karhuista jokaisella oli kulho puurolle, mistä niiden oli tapana syödä se; suuren, valtavan karhun kulho oli kovin suuri kooltaan tosiaan. Keskikokoisen karhun kulho oli saatu kooltaan keskikokoisena, ja niinpä pieni, pikkuinen, pikkuruinen karhu, oli pikkuisena, pienenä, pikkuruisena saanut omansa. Karhusta jokaisella oli tuolinsa oma, aina kun heidän teki mieli siinä istuutua; valtavalla karhulla oli suuri, valtava tuoli, jonka joka nurkan täytti sen takapuoli. Keskikokoisella karhulla tuoli oli hieno ja keskikokoinen; karhulla niin pikkuisella, pienellä ja pikkuruisella istuin kooltaan pikkuinen, pieni, ja pikkuruinen. [...] Ladattava EPUB-tiedosto Ikäsuositus: 3-6-vuotiaat ja aikuiset kuva: Arthur Rackham ISBN 9789527642054 Tuotteella on 30 päivän rahat takaisin -takuu jos et ole tyytyväinen tuotteeseen. Jos haluat käyttää takuun, ole yhteydessä Satumetsän toimitukseen osoitteessa info@satumetsalehti.fi.