Satumetsä e-kirjat: El Cuco

ENNAKKOTILAUS

Julkaistaan lokakuussa 2026

Nuku, nuku lapsi tai muuten... El Cuco tulee ja syö sinut!

El Cuco on latinalaisen Amerikan, Portugalin ja Espanjan tunnetuimpia mörköjä ja se tunnetaan myös nimillä Coco, Coca, Cucuy, Cuco, Cuca, Cucu ja Cucuí. El Cucon myyttisen hahmon juuret ovat peräisin jo 1700-luvulta. Jokainen lapsi, joka on kuullut El Cucosta, ei ole enää koskaan jättänyt tottelematta vanhempiaan. Vaan voiko El Cuco olla totta enää mobiilipelien aikakaudella?

Satumetsän mukaelma El Cuco -mörön myytistä.

José ei ikinä totellut äitiään. Ainakaan eräässä tärkeässä, heidän välejään hiertävässä asiassa. Hänen äitinsä oli käskenyt häntä monta kertaa lopettamaan puhelimella pelailun illalla ennen nukkumaanmenoa, mieluiten jo niinkin aikaisin kuin ilta alkoi hämärtyä illallisaikaan, mutta José oli äitinsä kanssa tuosta asiasta eri mieltä. Hänen mielestään mobiilipelit olivat viihdyttävimpiä juuri pimeään aikaan, kun laavalampun hehku ja sen kanssa kilpaa, aina yön myöhäisiin tunteihin, hohtava puhelimen näyttö loivat Josén mielestä aina parhaimman tunnelman pelihetkiin.

Kokista, sipsejä, makeisia ja päättymättömiä pelisessioita yön pimeydessä – nuo asiat olivat asioista mieluisimpia Josélle. Mutta aamun valjetessa hän oli usein väsynyt ja sai silloin moitteet äidiltään ja koulunsa opettajilta, jotka tiesivät kyllä, miten hän oli taas jälleen yönsä viettänyt. José ei välittänyt illallisista, nukkumaanmenoajoista tai äitinsä tai opettajiensa neuvoista.

Tänäkin iltana hänen äitinsä tuhahti ja puisteli päätään turhautuneena sulkiessaan Josén huoneen oven nukkumaanmenoaikaan. Jo illallisella hän oli maininnut Josélle, kuinka vielä joskus koittaa päivä, kun Cuco nappaa hänet mukaansa hämäriin luoliin kaukana jossain kaupungin ulkopuolella ja söisi hänet suihinsa, sillä José ei koskaan kuunnellut tai totellut häntä, kun hän pyysi tätä sulkemaan puhelimensa illallispöydässä. José ei uskonut moisiin lastensatujen hirviöihin kuin El Cuco – eikä hän ollut koskaan aiemmin astunut jalallaan kotikaupunkinsa São Paulon ulkopuolelle, eikä astu. Ja kuten niin usein aiemminkin oli ollut asian laita, hän oli tässäkin asiassa äitinsä kanssa aivan eri mieltä.

Äitinsä poistuttua huoneesta, José avasi puhelimensa valikon, ja sieltä löytyvän mittavan mobiilipelien valikoiman, jossa oli kymmeniä toinen toistaan hurjempia seikkailu-, räiskintä-, ja strategiapelejä. Noista peleistä mieluisin, ja Josén useimmin pelaama, oli eräs hänen ikäistensä keskuudessa suurta suosiota saavuttanut kaupunkien ja kylien rakentelupeli ja toista sijaa piti avaruusräiskintäpeli, jossa hän sai olla avaruuskoneen kapteeni, mutta valikosta löytyi myös mobiilipeli, jossa seikkaili juurikin El Cuco, ja tänä iltana se muistui hänen mieleensä, sillä hänen äitinsä oli sattumalta maininnut tuo tunnetun, lapsia pelottelevan hirviön – se oli tarina, jonka José muisti jo vuosien takaa kun oli ollut pikkulapsi. El Cuco sai kuitenkin jäädä hieman myöhempään, sillä oli aika uudelle ennätykselle avaruuden planeetoilla.

Pimeys ja hiljaisuus olivat laskeutuneet taloon. Vain José oli valveilla, eikä tuntenut itseään lainkaan uniseksi. Tunnelma oli juuri mitä sopivin muutaman tunnin pelailuun tai ehkäpä jopa siihen asti, kun aamu valkeni, sillä oli viikonloppu. Aika kului verkalleen. Tsiuh, tsiuh, tsiuh, puhelin välkkyi äänettömänä. Jose oli haltioissaan. Hän oli tekemässä uutta ennätystä avaruusräiskintäpelissä, jossa hän oli päässyt upeaakin upeamman avaruuskoneen ohjaksiin. José halusi olla avaruuslentäjä, kunhan hän kasvaisi isommaksi. [...]

kuva: Nina Sopola