Satumetsä e-kirjat: Yuki-onna

ENNAKKOTILAUS

Julkaistaan lokakuussa 2026

Yuki-onna on japanilainen kummitustarina lumen hengestä, jonka voi nähdä etenkin lumisina öinä ja lumimyrskyjen aikaan.

Eräässä Musashi-provinssin kylässä eli kaksi puunhakkaajaa: Mosaku ja Minokichi. Aikana, josta kerron tarinaani, Mosaku oli vanha mies; ja Minokichi, joka oli hänen oppipoikansa, oli kahdeksantoistavuotias nuorukainen. Joka päivä he menivät yhdessä metsään, joka sijaitsi noin viiden mailin päässä kylästä. Matkalla tähän metsään on ylitettävänä leveä joki, ja joessa on lautta. Useaan kertaan tuohon paikkaan, jossa lautta sijaitsi, rakennettiin silta; mutta sillan vei aina mukanaan tulva. Yksikään tavallinen silta ei voi pistää vastaan virtaukselle tuossa paikassa, kun joen pinta nousee.

Mosaku ja Minokichi olivat matkallaan kotiin eräänä hyisen kylmänä iltana, kun suuri lumimyrsky yllätti heidät. He saapuivat lautalle; ja huomasivat että lautturi oli poistunut, jättäen sen toiselle puolen jokea. Ei tosiaankaan ollut hyvä päivä uimiseen, ja puunhakkaajat etsivät säältä suojaa lautturin majasta — ajatellen olevansa onnekkaita että olivat löytäneet suojapaikan myrskyltä lainkaan. Majassa ei ollut hiilipannua tai mitään muutakaan paikkaa tehdä tulta. Se oli vain pikkuinen maja, jossa oli yksi ovi, eikä ikkunaa. Mosaku ja Minochiki lukitsivat majan oven ja laskeutuivat lepäämään, oljesta tehdyissä takeissaan. He eivät aluksi olleet kovin kylmissään ja ajattelivat että myrsky olisi pian ohi.

Vanha mies nukahti miltei heti; mutta poika, Minokichi, makasi valveilla vielä pitkään kuunnellen karmeaa tuulta, ja lumituiskun sivalluksia ovea vasten. Joen vedet pauhasivat ja maja huojahteli ja natisi kuin se olisi ollut merellä oleva laivanromu. Se oli hirmuinen myrsky, ja ilma oli muuttumassa yhä hyytävämmäksi ja hyytävämmäksi, ja Minokichi värisi takkinsa alla. Mutta vihdoin, kylmyydestä huolimatta, myös hän vaipui uneen.

Minokichi heräsi kasvoilleen tuiskuavaan lumeen. Majan ovi oli avattu väkivalloin; ja lumen loisteessa hän näki huoneessa naisen — naisen, joka oli pukeutunut valkoiseen päästä varpaisiin. Nainen oli kumartunut Mosakun ylle ja puhalteli kylmiä henkäyksiä hänen yläpuolellaan — ja hänen henkäyksensä olivat kuin kirkasta, valkeaa savua. Miltei tuolla samalla hetkellä, nainen kääntyi Minokichin puoleen ja kumartui tämän ylle. Minokichi yritti huutaa, mutta huomasi ettei hän kyennyt päästämään äännähdystäkään. Valkoinen nainen kumartui hänen yläpuolellaan, yhä matalammalle ja matalammalle, kunnes hänen kasvonsa miltei koskettivat hänen omiaan; ja Minokichi huomasi että tämä oli todella kaunis — vaikkakin hänen katseensa sai hänet pelokkaaksi. Hetken ajan nainen jatkoi tuijottamistaan — sitten nainen hymyili ja kuiskasi: [...]

kuva: Sawaki Suushi (佐脇嵩之)