Satumetsä e-kirjat: Seppä ja paholainen

ENNAKKOTILAUS

Julkaistaan 2026

Seppä ja paholainen on yksi vanhimmista tunnetuista saduista. Tarinassa seppä tekee sopimuksen paholaisen kanssa saadakseen ylimaalliset taontataidot ja petkuttaa sitten paholaista. Tarinan juurien arvellaan olevan pronssikautta edeltäneellä kuparikaudella ja että se on kerrottu ensimmäisen kerran Euroopassa noin 6000 vuotta sitten.

Euroopassa elettiin tuolloin aikaa, jolloin kivikausi oli päättymässä ja kuparinvalanta oli juuri keksitty. Etenkin Balkanin ja Karpaattien alueilla osattiin jo louhia, sulattaa ja valaa metallia. Kullasta ja kuparista valmistettiin etenkin työkaluja ja aseita sekä koruja ja statusesineitä, joilla oli usein uskonnollinen tai maaginen merkitys. Kovempia metalleja, kuten pronssia ja rautaa, ei oltu vielä tuohon aikaan keksitty, lukuun ottamatta harvinaista meteoriittirautaa. Tarinan varhaisin versio, joka ei ole säilynyt meidän päiviimme saakka, onkin todennäköisesti kertonut siitä, kuinka kuparinvalaja on halunnut valaa entistä kestävämpiä aseita ja työkaluja ja tekee sen vuoksi sopimuksen jonkin yliluonnollisen voiman kanssa.

Satumetsän suomennos tarinasta Seppä ja paholainen perustuu Sir George Webbe Dasentin englanninkieliseen käännökseen The Master-Smith kirjasta Popular Tales from the Norse (1859), joka on englanninkielinen käännös Peter Christen Asbjørnsen ja Jørgen Moen tarinakokoelmasta Norske folkeeventyr..

Satumetsä julkaisee tarinasta kaksi eri versiota, joista Seppä ja piru, perustuu kalevalaiseen mytologiaan.

Kerran aikaan, jolloin vanhat tietäjät ja Pyhä Pietari kulkivat vielä ihmisten parissa, Pietari ja yksi noista tietäjistä saapuivat erään sepän pajalle. Seppä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa siitä, että tuo paha henki saisi hänen sielunsa seitsemän vuoden kuluttua itselleen, mutta tuon seitsemän vuoden aikana hän olisi sepistä mahtavin, ja tuohon sopimukseen niin seppä kuin paholainenkin olivat allekirjoittaneet nimensä. Niinpä, hän oli pajansa oven ylle takonut rehennellen ja suurin kirjaimin:

“Täällä asuu sepistä mahtavin.”

Kun vanha tietäjä käveli pajan ohi ja näki moisen, astui hän sisään.

“Kuka olet?” kysyi tietäjä sepältä.

“Lue mitä on oven ylle kirjoitettu”, sanoi seppä, “vaan ehkä et osaa lukea kirjoitusta? Jos näin on asian laita, sinun on odotettava kunnes joku tulee auttamaan sinua.”

Ennen kuin vanha tietäjä ehti vastata, paikalle saapui ratsun selässä mies, joka aneli seppää kengittämään ratsunsa.

“Saanko kengittää ratsun puolestasi?” kysyi vanha tietäjä.

“Voit toki yrittää, jos haluat”, sanoi seppä, “työsi jälki ei voi olla niin peruuttamattoman huonoa, että en voisi sitä korjata.”

Niinpä vanha tietäjä meni ulos ratsun luo ja irrotti yhden sen kengistä, asetti kengän ahjoon, ja takoi kengän hehkuvan kuumaksi; sitten hän käänsi kengän, viilasi naulojen kannat, ja puristi niiden kärjet; sitten hän asetti kunnostetun kengän taas takaisin hevosen kavioon. Ja kun hän oli valmis ensimmäisen kavion kanssa, otti hän kengän irti hevosen toisesta etukaviosta ja teki saman sille; ja kun hän oli valmis sen kanssa, irroitti hän kengät hevosen takakavioista – ensin oikeasta, sitten vasemmasta, ja asetti ne ahjoon, niin että niistä tuli hehkuvan kuumat, käänsi kengät, viilasi naulojen kannat ja puristi niiden kärjet; ja kun kaikki oli valmista, naulasi hän kengät takaisin kiinni hevosen kavioihin. Kaiken tuon hän teki sepän tarkkaillessa vieressä.

“Et ole lopulta niin huono sepän taidoiltasi”, seppä sanoi.

“Oi, ajatteletko niin?” sanoi vanha tietäjä.

Kotvan kuluttua pajalle saapui sepän äiti, joka kutsui tätä kotiin illalliselle. Hän oli vanha, hyvin vanha nainen, köyryyn kumartuneine selkineen ja ryppyisine kasvoineen, ja hänellä oli melkoisia vaikeuksia liikkua eteenpäin edes rahtustakaan, ja senkin hän teki hitaanlaisesti.

“Pistä merkille mitä näet”, sanoi vanha tietäjä.

Sitten hän nosti naisen ylös ja pisti hänet tulikuumaan ahjoon, ja takoi hänestä ihanan nuoren neitosen.

“No tuota”, sanoi seppä, “aivan kuten sanoin jo aiemmin, et ole lopulta niin huono sepän taidoiltasi. Tuossa se lukee oveni yllä – täällä asuu sepistä mahtavin, mutta tästä huolimatta, sanon sen aivan suoraan, oppia ja ikä kaikki.” Ja niin sanoen hän lähti matkaan kohti kotiaan, jossa illallinen jo odotti. [...]

Ikäsuositus: 7-12 -vuotiaat

kuva: Canva AI

ISBN

Tuotteella on 30 päivän rahat takaisin -takuu jos et ole tyytyväinen tuotteeseen. Jos haluat käyttää takuun, ole yhteydessä Satumetsän toimitukseen osoitteessa info@satumetsalehti.fi.