Yli äyräidensä tulvivat joet, odottamaton kesän tulo ja mitä omalaatuisin lasti: näin voitaneen, ajan ja etäisyyden antaman perspektiivin turvin, parhaiten summata hankaluudet, jotka kaiken järjen vastaisesti tekivät karavaanimme etenemisen tasaisella lakeudella lähes mahdottomaksi ja täyttivät sadan peninkulman mittaisen matkamme vastoinkäymisillä.

Nuori idealistinen psykiatri johdattaa viittä mielipuolta Argentiinan pampan halki kohti vasta perustettua Parantolaa armon vuonna 1804. Karavaanissa matkustaa potilaiden lisäksi sotilaita, gauchoja ja prostituoituja, joita kaikkia vastoinkäymiset koettelevat niin sisältä kuin ulkoa. Nuoren lääkärin tieteellinen katse ei riitä suitsimaan levottomuutta uskonnon ja uskomusten leimaamassa maailmassa. Muuttumaton tasanko jatkuu loputtomana ja matkalaisten ajantaju ja järki alkavat taipua.

Juan José Saerin odysseiassa luonnonvoimat ja selväjärkisyyden illuusio ottavat toisistaan mittaa.

Argentiinalainen Juan José Saer (1937-2005) on Latinalaisen Amerikan ja koko espanjankielisen maailman merkittävimpiä 1900-luvun kirjailijoita. Saerin tuotannossa maanpako ja matka ovat toistuvia teemoja, ja kirjailija tunnetaan myös erilaisten kerronnallisten ratkaisuiden ja tyylien suvereenista, pikkutarkasta hallinnasta.