"Olipa kerran mies nimeltä Luís, vasenta silmäänsä vajaa, joka odotteli Alcântaran laiturilla, isänsä arkun päällä istuskellen, kolmen, neljän viikon ajan aina mahdollisesti seuraavalla laivalla saapuvia matkatavaroitaan.”

Mies nimeltä Luís on olosuhteiden riepottelema, värikkäästä Angolasta Lissabonin byrokratiaan haaksirikkoutuva hahmo. Mies nimeltä Luís on myös koko Portugalin siirtomaahistoria yhden ikääntyvän vaeltajan nahoissa. Välillä mies nimeltä Luís ei ole mies nimeltä Luís ensinkään, vaan joku toinen historian hetteiköistä pintaan pyrkivä, koettelemuksiaan kertaava onneton.

Orjalaivat ja öljytankkerit odottavat kylki kyljessä ankkurissa, poliisi puhalluttaa Portugalin 14. kuninkaan ja Vasco da Gama ja Cervantes lyövät korttia Tejon nymfien katseiden alla. Purret on hallusinaatiota, katujen rumankaunista kakofoniaa, myötätuntoisia kuumehoureita sekä kiihkeää keskustelua Portugalin kansalliseepoksen, Os Lusíadasin, kanssa.

”Mies nimeltä Luís asettui mukavasti tuolilleen, sulki silmänsä, ja kohta hän jo uneksi Cazengan mutkittelevista kujista ja petollisella mutapinnalla sivuliirtoon ajautuvista sotilaspoliisin jeepeistä.”

António Lobo Antunes (s. 1942) on yksi Portugalin merkittävimpiä nykykirjailijoita. Lobo Antunes on tuotteliaan uransa aikana kirjoittanut yli 30 teosta, joissa hän usein käsittelee kokemuksiaan Portugalin 1960- ja 70-lukujen taitteessa Angolassa käymistä siirtomaasodista.