Aulis Aarnio: Väsynyt vaeltaja. Romaani. Kustannusliike Warelia. TOINEN PAINOS, NYT SAATAVILLA!

Hinta 24,90 € (alun perin 29,00 €), ilmainen postitus Suomeen. Tilaa suoraan kotiin suoraan kustantajalta!

"Väsynyt vaeltaja" on todellisuuspohjainen romaani, joka kertoo taidemaalari Einar Ilmonin ja koko Ilmonin sivistysperheen tarinan.

Romaani on saanut nimensä Ilmonin maalauksen "Väsyneet vaeltajat" mukaan.

"Väsynyt vaeltaja" on Aulis Aarnion seitsemäs kaunokirjallinen työ. Aarnion aiempia historiallisia romaaneja ovat olleet mm. Kettu ja leijona (WSOY 1995) ja Münsterin kirjuri (WSOY 2001).

Lue Anne Välinoron arvio (Kulttuuritoimitus.fi): Einar Ilmoni ylisti siveltimellään hiljaisuutta – elämäkerta Väsynyt vaeltaja on intohimolla kirjoitettu .

"Aarnion, oikeusoppineen ja kotiseutumiehen, seitsemäs romaani Väsynyt vaeltaja ansaitsee kaiken kuvatun huomion. Voi heti sanoa, että se on tekijänsä paras, perusteellisin ja syvällisin teos, kerronnaltaan hyvinkin omaperäinen ja rikassisältöinen. " Panu Rajala (www.panurajala.fi) 30.6.2019.

Kuva kirjailijasta: klikkaa kansikuvan vieressä olevaa >-merkkiä.

Lue kirjailijasta.

Lue romaanin päähenkilöstä, taidemaalari Einar Ilmonista.

ISBN: 978-952-5940-53-4.

Millainen oli Ilmoneiden maailmankuva ja suhtautuminen aikakautensa tapahtumiin? Katkelma romaanista:

> Parhaiten Ilmonien maailmankuvasta puhuttaessa osunee kohdalleen luonnehdinta radikaali konservatismi. Ilmonit eivät olleet vain älymystöä, he olivat sivistyneistöä syvemmässä mielessä kuin ne älymystöön tai herrasväkeen itsensä korottaneet miehet ja naiset, jotka olivat valmiit kyydityksiin ja terroriin. Ilmonit olivat kulttuurisuku, jolle isänmaa oli tärkeä, mutta he tunsivat itsensä vieraiksi 1930-luvun ilmapiirissä, jossa valkoiset vihasivat punaisia, punaiset valkoisia, ruotsinkieliset suomenkielisiä ja päinvastoin ja kaikki yhdessä venäläisiä. Ilmonien moraalia kannatteli erilaisen hyväksyntä, suvaitsevaisuus, lähimmäisenrakkaus ja toisen ihmisen kunnioittaminen ihmisenä. Heillä oli voimaa hyväksyä nekin, joiden he aavistivat pilkkaavan heitä.

> Ilmonien mukanaan kuljettama kulttuuriperintö oli liian vahva, että he olisivat antautuneet keskiluokkaisen massan vietäviksi. He halusivat porautua omille juurilleen ja olla niille uskollisia. Siihen ei kiihkeä elämänmeno tarjonnut mahdollisuutta. Historiassa kaikki muuttuu, eikä muutosta voi mikään pysäyttää. Jos etsii pysyvää, on hakeuduttava syviin, hiljaisiin vesiin. Sieltä löytyi se pysyvä, jonka varassa Ilmonit torjuivat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta vannoneen vihan politiikan. Siellä oli heidän radikaalin konservatiivisuutensa perusta, jota he eivät halunneet muuksi vaihtaa, eivät myydä.

Katkelma Matti Kuuselan kirjoittamasta haastattelujutusta (julkaistu 25.12.2019 Aamulehdessä):

"Warelian kustantama Väsynyt vaeltaja kertoo Einar Ilmonin lisäksi hänen sisaruksistaan Ainosta, Helmistä, Olofista ja Arnesta. Ja ennen muuta siitä, miten eri tavoin kukin uskoi omaan Jumalaansa.

– Väinö Linna kirjoitti joskus, että ”maailmaa ei voi katsoa kuin uskonnon läpi”. Ajattelen vähän samalla. Toki Väsyneessa vaeltajassa on muitakin teemoja, Aarnio muistuttaa.

– Kaiken taustalla on heidän isänsä Hjalmar, joka pakotti lapset luopumaan omista haaveistaan ja pani heidät eräällä tavalla häkkiin. Kirja työnimi olikin Häkkilinnut, kirjailija paljastaa.

– Halusin kirjoittamalla avata häkin, antaa kaikille mahdollisuuden kokeilla siipiään. Minusta se oli velvollisuuteni.

Kaikki sisarukset tulivat uskostaan huolimatta tai sen takia omalla tavallaan onnettomiksi. Miten kaiken tuon jaksoi kirjoittaa?

– Itse näin Einarin töissä myös valoa ja toivoa, Ne pitivät minut pinnalla. Kirjoittaessa tunsin hetkittäin suurta iloa kun oivalsin, että myös Einarilla oli ollut onnen hetkiä. En minä muuten olisikaan jaksanut urakkaa, kirjoitin romaania seitsemän vuotta, Aulis Aarnio sanoo."