Tilaa suoraan kustantajalta suoraan kotiin. Hinta 29,00 € sisältää myös postituskulut Suomeen.
Puna-armeijan aliupseeri haavoittui ja joutui suomalaisten vangiksi syksyllä 1941. Sotavankileiriltä hänet siirrettiin työskentelemään itähämäläiseen maataloon. Syksyllä 1943 vanki ammuttiin keskellä yötä epäselvissä olosuhteissa ja haudattiin metsään heti seuraavana päivänä. Syyksi kirjattiin karkaaminen ja ampujaksi paikkakunnan poliisi. Maatilan karjakko irtisanoutui vangin kuoleman jälkeen. Keväällä hän synnytti tälle pojan.
Muutakin puhuttiin. Sanottiin, ettei vanki ollut karannut eikä häntä ampunut poliisi. Puheet jäivät kuitenkin huhujen asteelle.
Kuka tämä venäläinen sotavanki oli, miksi hän kuoli ja miten? Jaakko Heinämäen romaanin pohjana on yhden sotavangin kohtalo, jota hän tutkii romaanitaiteen keinoin ja vapauksin.
Jatkosodan aikana suomalaisissa maataloissa työskenteli lähes 40 000 venäläistä sotavankia. Vihollisuuksista huolimatta naisväen ja vankien välille kehittyi myös kiellettyjä suhteita. Nykyisen arvion mukaan suhteista syntyi yli 200 lasta.
Näistä sotavangeista ja heidän suhteistaan on toistaiseksi hyvin vähän kirjoitettu ja pitkälti vaiettu.
Helsingin Sanomissa kerrottiin yhdestä tällaisesta tarinasta joulukuussa 2019 otsikolla Orvokin kolme sisarta.
Jaakko Heinämäki on eläkkeellä oleva maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Varsinaisen työuransa hän teki johto- ja markkinointitehtävissä metsä- ja kuljetusalan laitteita tuottavan konepajateollisuuden palveluksessa kotimaassa ja ulkomailla. Vuonna 2007 ilmestyi Heinämäen kirjoittama elämäkerta Hans Kalm – vapaussoturi ja vaihtoehtolääkäri. Viron kansallisarkiston toivomuksesta elämäkerta julkaistiin vuonna 2009 laajennettuna teoksena myös viroksi.
Etelä-Suomen Sanomissa ilmestyi 3.4. kirjailijan haastattelu otsikolla "Piti ampua sika, ammuttiinkin vanki – venäläisten sotavankien elämä Suomessa on monilla paikkakunnilla yhä arka aihe, uusi romaani kertoo kohtaloista Päijät-Hämeessä" (kirjoittaja Ilkka Kuosmanen). Katkelma jutusta:
"Kirja Sergei Sokolovista oli vireillä kahdeksan vuoden ajan. Ennen kuin tapahtumat siirtyvät 1940-luvun Päijät-Hämeeseen, Heinämäki käy läpi Sokolovin aiempia vaiheita Neuvostoliitossa.
– Julkaistu versio on kahdeksas. Tekstistä lähti editointivaiheessa yli puolet pois. Fiktiivisen tarinan kertominen tuntui yllättävän vaikealta, Heinämäki myöntää.
Heinämäki ei yksilöi tarinaansa tarkasti millekään tietylle paikkakunnalle. Selvää on vain, että Sergei sijoitetaan itähämäläiselle maatilalle laivayhteyden päähän Lahdesta. Miksi näin epämääräistä?
Heinämäen mielestä venäläisiin sotavankeihin liittyvät tarinat ovat monilla paikkakunnilla yhä sen verran arkaluonteisia, että pieni salaisuuden verho oli paikallaan. Sotavankeja myös kuoli epäselvissä olosuhteissa. Totuus katosi savuna ilmaan, sillä suuri osa sotavankeja käsittelevistä asiakirjoista hävitettiin rauhan tultua."
Romaanin arvioita:
"Annen ja Sokolovin suhde toteutuu romaanissa 'Kohtalon antamalla oikeudella', siis isolla koolla, turhan juhlallisesti. Kokonaisuutena Heinämäki silti onnistuu kertomaan sotavangin kohtalon toteavasti ja revittelemättä." (Vesa Karonen, HS.).
"Heinämäki maalaa kuvan jatkosodan aikaisesta Suomesta ja tavallisten ihmisten elämästä, ja tekee sen väreissä. Tuokiokuvat ja yksityiskohdat - karjakon päiväkirjamerkinnät, karhean sarkatakin ja karamellitötterön tuntu - saavat joskus mustavalkoisina valokuvina esiintyvän menneisyyden heräämään eloon." (Anna Karhila, Kuhmoisten Sanomat.).
"Sotavanki Sergei Sokolov on niin vakuuttava, että välillä luulee lukevansa tietokirjaa. - - Kerronnan rytmi on rauhallinen, mutta lopussa maalaistalon pihapiiri sähköistyy. Kirjaan tulee dekkarimaista latausta eikä lukija viimeisten kymmenien sivujen aikana malta pitää kovin pitkiä taukoja." (Ilkka Vänttinen, Kulttuuritoimitus.fi.).
Katso takakansi ja kirjailijan kuva: klikkaa kansikuvan vieressä olevaa >-merkkiä.
Kovakantinen, 317 sivua.
ISBN: 978-952-5940-68-8.