UUSI! Undine osa 7

Friedrich de la Motte Fouquén Undine (1811)

Kalastajapariskunnan ovelle aikoinaan mystisesti ilmestynyt kasvattityttö Undine tapaa ritari Huldbrandin suuren tulvan aikaan ja he rakastuvat. Vaan kuinka käy ikuisen onnen kun veden henget saavat ihmisten maailman valtaansa?

Koe uutta ja lähde mukaan seikkailuun jatkotarinoiden ihmeelliseen maailmaan!

Undinen uusi suomennos julkaistaan 12-osaisena e-julkaistuna jatkokertomuksena vuoden 2025 aikana.

UNDINE osa 7

Ritari Huldbrandt sekä elämänosiaan vaihtaneet Undine ja Bertalda matkaavat yhdessä pois kaupungista Ringstettenin linnaan ja Undine sulkee ikiajoiksi lähteen, jotta kolmikko saisi Undinen pahan sedän Kühlebornin kintereiltään. Vaan ei aikaakaan kun Huldbrandt ja Undine joutuvat aloittamaan matkan kohti Mustaa laaksoa Bertaldan perässä.

Nyt Ringstettenin herra olisi hyvinkin saattanut olla paremmin mielissään jos päivän tapahtumat olisivat edenneet toisella tavalla; yhä kuitenkin, siitä huolimatta, hänen on täytynyt olla tyytyväinen että hänen vaimonsa olisi tullut osoittautua niin hyväksi, herttaiseksi ja hyväntahtoiseksi.

“Jos sielu, jonka olen hänelle antanut”, hän saattoi sanoa itsekseen, “on tosiaan parempi kuin minun omani.”

Ja heti hänen ainokaisena ajatuksenaan oli puhua itkuiselle Undinelle lohdun sanoja, ja seuraavana aamuna poistua kaupungista, jonka oli tuollaisten tapahtumien jälkeen täytynyt muuttua hänelle kovin vastenmieliseksi. On tosiasia, että kukaan ei tuominnut häntä tämän paheksunnasta. Alusta asti, hänestä etsittiin jonkinlaista merkkiä kummallisuudesta ja arvoituksellisuudesta, ja havainto Bertaldan syntymän alkuperästä ei aiheuttanut kovinkaan paljon oudoksuntaa; sen lisäksi, jokainen joka oli kuullut tuon tarinan ja huomannut Bertaldan vauhkon käytöksen, kokivat vastenmielisyyttä ainoastaan häntä kohtaan. Siitä, kuitenkin, ritari ja hänen neitonsa eivät tienneet vielä lainkaan. Ylistys tai moitteet olivat Undinelle tuskallisia yhtälailla, ja sen vuoksi ei ollut mitään muuta tehtävissä kuin jättää taakse kaupungin vanhat muurit kaikella mahdollisella nopeudella.

Hyvin aikaisessa aamunkoitossa, pitkää matkaa varten varustetut hevosvaunut ajoivat sisäänkäynnin portille Undinea noutamaan. Huldbrandin ja tämän aseenkantajien hevoset kuopivat maata kavioillaan sisäpihalla. Ritari johdatti vaimoaan ulko-ovelta, kun kalastajatyttö osui heidän tielleen.

“Me emme tarvitse sinun tavaraasi”, sanoi Huldbrand, “olemme vain poistumassa kaupungista.”

Jolloin, kalastajatytön alkaessa itkeä katkerasti, parivaljakko tunnisti hänet Bertaldaksi. He menivät hänen kanssaan heti takaisin asunnolleen saaden tietää että herttua ja herttuatar, karvaasti harmistuneina hänen aiemmasta kiivaudestaan ja huonosta käytöksestään, olivat peruneet häneltä hänen suojattiasemansa, siitäkin huolimatta, että olivat antaneet hänelle runsaat myötäjäiset. Myös kalastaja oli palkittu heidän toimestaan komeasti, ja oli jo lähtenyt vaimonsa kanssa matkaan kohti syrjäistä kotiaan.

“Olisin ilomielin mennyt heidän kanssaan”, hän jatkoi tarinaansa, “mutta vanha mies, jonka kerrotaan olevan isäni —”

“Hän todellakin on isäsi”, Undine keskeytti. “Kuuntele. Muukalainen, joka ilmestyi sinulle lähteen herrana kertoi minulle koko tarinan, kaiken sanasta sanaan. Hän toivoi saavansa minut luopumaan ajatuksesta viedä sinut Ringstettenin linnaan, ja niin salaisuus paljastui.”

“No, sitten”, sanoi Bertalda, “isäni, jos niin on oltava asia — isäni kieltäytyi ottamasta minua mukaansa siihen saakka kunnes luontoni saattaisi olla muuttunut ja pukuni jokin toinen. ‘Seikkaile yksin läpi kummitusmetsän itseksesi’, sanoi hän; ‘se tulee olemaan todiste siitä onko sinulla minkäänlaista arvostusta meitä kohtaan vai ei. Mutta älä tule luoksemme neitona, vaan saavu kalastajatyttönä.’ No, tein kuten hän käski, sillä koko maailma on minut hylännyt, ja tulen elämään ja kuolemaan yksin varattomien vanhempien kanssa kalastajatyttö-rukkana. Mutta kammoksun metsää. Siellä asustavat hirvittävät aaveet saaden minut pelokkaaksi. Mutta tähän ei ole apua. Tulin tänne vain anomaan anteeksiantoa Ringstettenin ylhäiseltä valtiattarelta siitä että nöyryytin itseni niin sopimattomalla tavalla eilispäivänä. Tiedän hyvin, kiltti neito, että tarkoituksena oli osoittaa minulle hyväntahtoisuutta; mutta et tiennyt kuinka saattaisit minua loukata, ja kärsimyksessä ja yllätyksekseni, kovin monia ajattelemattomia ja raivoisia sanoja pakeni huuliltani. Oi, anna anteeksi, anna anteeksi, olen niin onneton! Mieti itse millainen olin eilisaamuna - eilispäivänä kun pitosi alkoivat — ja mikä olen nyt!” [...]

Ladattava EPUB-tiedosto

Ikäsuositus: 7-12-vuotiaat ja aikuiset

kuva: Arthur Rackham

Tuotteella on 30 päivän rahat takaisin -takuu jos et ole tyytyväinen tuotteeseen. Jos haluat käyttää takuun, ole yhteydessä Satumetsän toimitukseen osoitteessa info@satumetsalehti.fi.

Undinen seuraava osa ilmestyy elokuussa 2025.