UUSI! Undine osa 10

Friedrich de la Motte Fouquén Undine (1811)

Kalastajapariskunnan ovelle aikoinaan mystisesti ilmestynyt kasvattityttö Undine tapaa ritari Huldbrandin suuren tulvan aikaan ja he rakastuvat. Vaan kuinka käy ikuisen onnen kun veden henget saavat ihmisten maailman valtaansa?

Koe uutta ja lähde mukaan seikkailuun jatkotarinoiden ihmeelliseen maailmaan!

Undinen uusi suomennos julkaistaan 12-osaisena e-julkaistuna jatkokertomuksena vuoden 2025 aikana.

UNDINE osa 10

Undine on kadonnut. Ikiajoiksi? Ritari Huldbrandin sydän kulkee omia tutkimattomia polkujaan, mutta voisiko se koskaan kuulua Bertaldalle nyt kun Undinea ei enää ole?

Niin tarinan täytyy jälleen keskeytyä hetkeksi. Kaikkialla tiedetään että suru on lyhytaikaista. Mutta onko hyvä vai huono asia että niin tulisi olla? Ja surulla kirjoittaja tarkoittaa surun syvempää lajia — sitä, mikä nousee itse elämän alkulähteistä, ja sillä tavoin yhdistyy rakkautemme kadotettujen kohteiden kanssa, niin etteivät ne ole enää kadoksissa, ja mikä muuttaa ne pyhitetyksi aarteeksi, kunnes saavutamme sen viimeisen määränpään, jonka he ovat saavuttaneet ennen meitä. Tulisiko sen kaltaisen surun olla lyhytaikaista? On totta että monet ihmiset varjelevat näitä siunattuja muistoja; mutta tunne, joka heillä on ei ole enää samanlainen kuin ensimmäisenä voimakkaana murheen hetkenä. Muita uusia asioita on tullut väliin, ja päätämme asian oppien kuinka kaikki maalliset asiat ovat hetkellisiä, jopa itse murhe. Ja siitä syystä on sanottava:

“Voi kauhistus! Että suruaikamme tulisi olla niin lyhykäistä kestoltaan!”

No Ringstettenin herralla oli ollut tämä kokemus toden totta — tokkopa hänen hyväkseen tämä jatko-osa tarinaan kertoo. Aluksi hän ei kyennyt mihinkään muuhun kuin itkuun, yhtä katkeraan kuin Undinen itkun oli ollut, kun hän oli riistänyt tämän käsistä korean helyn, jonka tarkoituksena oli ollut korjata kaikki, joka oli vinossa. Ja sitten hän ojensi iloisena kätensä, aivan kuten Undine oli tehnyt, ja itki jälleen Undinen tavoin. Hänen salainen toiveensa oli että hänen ruumiillinen kehonsa sulaisi ja muuttuisi kyyneliksi — ja eikö tuo samanlainen toivo, luoja tietää, ole vedonnut moneen, surullisella ilolla, kun heidän tuskansa on ollut raskaimmillaan? Eikä hän liioin ollut yksin surussaan. Bertalda itki hänen kanssaan, ja he viettivät pitkän ja hiljaisen ajan Ringstettenin linnassa yhdessä Undinen muistoa vaalien, ja heidän aiempi rakkautensa toisiaan kohtaan palautui miltei entiselleen. Ja sillä niin oli asioiden laita, kelpo Undine vieraili usein Huldbrandin unissa, hellien häntä monilla hempeillä suudelmilla, ja poistuen sitten ääneti kyynelsilmin. Hänen herätessä unestaan, Huldbrand hädin tuskin tiesi miksi hänen poskensa olivat kyynelistä märät; oliko kyseessä Undinen kyyneleet vai hänen omansa?

Siitä huolimatta, kun aika kului, nuo unenomaiset näyt muuttuivat harvemmiksi ja ritarin surun voima alkoi vaimeta. Saattoi hyvin yhä olla että hän ei olisi vaalinut mitään muita toiveita kuin ajatella sillä tavoin Undinea ja puhua hänestä, ellei vanha kalastaja olisi yhtäkkiä ilmestynyt eräänä päivänä linnalle, väittäen vakaasti Bertaldaa jälleen kerran lapsekseen. Hän oli kuullut miltei välittömästi Undinen katoamisesta, ja hän oli oitis päättänyt ettei Bertaldan tulisi enää asua linnassa, nyt kun ritari oli menettänyt puolisonsa.

“Rakastipa tyttäreni minua tai ei”, hän sanoi, “älä piittaa minusta; kyseessä on hänen kunniansa, ja missä se selkeästi puhuu puolestaan, ei ole muuta sanottavaa.”

Ritarin huomatessa että kalastaja ajatteli tuolla tavoin, ja kun hän tuumaili itsekseen kuinka yksinäistä hänen elämänsä tulisi olemaan tyhjän linnan saleissa ja pylväskäytävillä kun Bertalda olisi poissa, hän tunsi hyvin pian jälleen kaiken sen, mitä hän tähän asti oli unohtanut surressaan Undinea — rakkautensa kaunista Bertaldaa kohtaan. Totta tosiaan, kalastaja osoitti vain vähäisenlaisesti ihailua tuolla lailla ehdotettua ja kosittua liittoa kohtaan. Undine oli ollut vanhalle miehelle tavattoman rakas, eikä hän voinut myöskään pitää vielä varmana sitä että Undine oli menehtynyt. Ja jos hänen ruumiinsa tosiaan makasi kuolonkankeana Danuben pohjassa, tai oli lipunut pois kohti valtamerta virran mukana, siitäkin huolimatta, Bertaldan yllä epäilemättä lepäsi hänen kuolemansa aiheuttama syyllisyys. Kuinka soveliasta saattoi ollakaan että hän ottaisi itselleen kuolleen vaimon paikan? Lisäksi, kalastaja oli kovin kiintynyt myös ritariin; nyt kun hänen täytyi ottaa huomioon myös tyttärensä rukoukset, hänen itkiessä Undinen menetystä. Asiaan tai toisen puolesta hänen oli täytynyt antaa viimein suostumuksensa, sillä hän jatkoi oleiluaan linnassa pitämättä siitä enempää meteliä.Tämän lisäksi viestinviejä lähetettiin hakemaan paikalle Isä Heilmann. Sillä hän oli tehnyt Huldbrandista ja Undinesta miehen ja vaimon menneinä onnen päivinä, joten ritari piti sopivana että toista avioliittoa varten tämä kutsuttaisiin linnaan.

Ladattava EPUB-tiedosto

Ikäsuositus: 7-12-vuotiaat ja aikuiset

kuva: Arthur Rackham

Tuotteella on 30 päivän rahat takaisin -takuu jos et ole tyytyväinen tuotteeseen. Jos haluat käyttää takuun, ole yhteydessä Satumetsän toimitukseen osoitteessa info@satumetsalehti.fi.

Undinen seuraava osa ilmestyy marraskuussa 2025.