Friedrich de la Motte Fouquén Undine (1811)
Kalastajapariskunnan ovelle aikoinaan mystisesti ilmestynyt kasvattityttö Undine tapaa ritari Huldbrandin suuren tulvan aikaan ja he rakastuvat. Vaan kuinka käy ikuisen onnen kun veden henget saavat ihmisten maailman valtaansa?
Koe uutta ja lähde mukaan seikkailuun jatkotarinoiden ihmeelliseen maailmaan!
Undinen uusi suomennos julkaistaan 12-osaisena e-julkaistuna jatkokertomuksena vuoden 2025 aikana.
UNDINE osa 6
Kaupungissa juhlitaan Bertaldan syntymäpäivää, mutta iloiset pidot saavat odottamattoman käänteen kun Undine paljastaa asioita kaukaa kaksikon menneisyydestä.
Tästä alkaa tarina Bertaldan syntymäpäiväpidoista, millainen se oli niille, jotka ottivat osaa juhlallisuuksiin ja millä tavoin pidot päättyivät.
Seurue istui illallisella, ja Bertalda, joka loisti kuin jokin kevään jumalatar kukkineen ja jalokivineen, jotka hänen kasvattivanhempansa ja ystävänsä olivat hänelle antaneet, istui Undinen ja Huldbrandin välissä. Kun runsas ateria oli tullut päätökseensä, ja viimeinen ruokalaji oli tarjoiltu, ovet pysyivät avoinna, vanhan, hyvän saksalaisen tavan mukaisesti, niin että tavallinen kansa saattoi katsella ja ottaa osaa ylhäisön juhlallisuuksiin. Palvelijat kantoivat kakkua ja viiniä sivustakatsojien keskellä. Huldbrand ja Bertalda, puolestaan, odottaen kärsimättömyydellä, jota hädin tuskin kykenivät kätkemään kunnes salaisuus saatettaisiin paljastaa, pitivät silmänsä vakaasti Undinessa. Tämä pysyi kuitenkin yhä hiljaa; vain sillä erotuksella että silloin tällöin hymyili itsekseen kätketyssä ilossaan. Ne jotka tiesivät lupauksesta, jonka tämä oli tehnyt, saattoivat huomata kyllin hyvin että hän ei ikinä aikonut sitä paljastaa, ja että oli vain eräänlaista iloista itsepetosta että hän tukahdutti kaipauksensa, kuten lapsilla on tapana tehdä kun he antavat viimein periksi nirsoudelleen. Bertalda ja Huldbrand jakoivat tuon ilahduttavan tunteen, odottaen innolla ja kärsimättömänä toivoen tuota Undinen viestiä. Juuri sillä hetkellä jotkin vieraista patistelivat Undinea lauluun. Aika oli nyt otollinen, ja kun hänelle oli tuotu luuttu, hän lauloi näin:
Kaunis oli aamu ja koreita kukat, ruoho suloista ja pitkäksi kasvanutta: Mutta lasipintaisen järven reunalla oli helmi, joka jätti kaiken jälkeensä.
Mikä kimaltaa tuolla ruohon keskellä? Kukka, valkea kuin lumi? Vai onko se Taivaisen valon jalokivi joka on tipahtanut maailmaan alapuolella?
Se on pikkulapsi, niin hauras ja armas, Ja uneksiessaan leikeistään Ruusuisten nuppujen ja onnellisten kukkien kanssa, Ja sytyttää aamun ensimmäiset säteet.
Ladattava EPUB-tiedosto
Ikäsuositus: 7-12-vuotiaat ja aikuiset
kuva: Arthur Rackham
Tuotteella on 30 päivän rahat takaisin -takuu jos et ole tyytyväinen tuotteeseen. Jos haluat käyttää takuun, ole yhteydessä Satumetsän toimitukseen osoitteessa info@satumetsalehti.fi.
Undinen seuraava osa ilmestyy heinäkuussa 2025.