Kolmevuotias Veikko näki äitinsä purskahtavan itkuun. Tässä ei perkele itkut auta, murahti isä. He seisoivat lumisohjossa märkinä ja väsyneinä, isä, äiti, kolme lasta, kaksi lehmää ja koira. Synkän metsän keskellä he näkivät laudasta kyhätyn kopperon ja sen takana raivaamatonta korpea.Veikko Sonninen syntyi naapurin saunaan Lapinlahdella ja päätyi vanhempiensa mukana keskelle hämäläiskorpea sattuman oikusta. 16 000 perhettä houkuteltiin sotien jälkeen uudisraivaajiksi, tavoitteena oma tupa ja elanto. Veikon äiti Katri oli kuivan maan myrskyluodonmaija, joka vastasi velkaisen tilan töistä ja kirjaviisaan poikansa koulutuksesta isän sairastuttua. Veikko päätyi monien vaiheiden kautta ylioppilaaksi ja lakia lukemaan.Veikko Sonninen teki työuransa ensin Lääketeollisuusyhdistyksen ja sitten Suomen Kustannusyhdistyksen toimitusjohtajana. Muistelmissaan hän kuvaa vanhempiensa elämää Lapinlahdella, uudisraivaajakylän arkea Hämeessä ja nuoruusvuosiaan Lahdessa historioitsijan pieteetillä.