Turkulaisen laulaja-lauluntekijän ensimmäinen sooloalbumi vuodelta 2008.
Limonadi Elohopean moottorina tutuksi tulleen Tero-Petri Suovasen kotistudiossaan pitkään kypsyttelemä soolodebyytti on kuin paraskin kotiviini. Levystä kuulee, että se on valmistettu pitkään hiotulla reseptillä, vankalla taidolla ja rakkaudella, ja se on korkattu juuri oikealla hetkellä.
Tuottaja Rami Helinin kanssa loppuun asti saatettu työ yhdistelee tyylikkäästi paikoin tanakastikin orkestroitua yhtyesoitantaa ja moderneja, esimerkiksi Airin ja Beckin mieleen tuovia konemusiikkielementtejä. Hyvä esimerkki tästä on Päivän toisella puolella -kappale, jota voisi kuvailla Tv-Resistorin ja Kasevan ristisiitokseksi – yhdistelmäksi aseistariisuvaa, arjen pienet ilmiöt suuriksi tekevää naivismia ja vilpittömyydessään koskettavaa melankoliaa.
Levyn tekstit synnyttävät vaikutelman, että artisti on onnistunut kiteyttämään asiat vaivattomasti silmänräpäyksessä, mutta tästä huolimatta kappaleiden tunnelma on monitasoinen ja haastava. Tähän vaikuttaa suuresti Suovasen pinnassa soiva baritoni, jonka vibrato tuo tulkintaan oivaa lisätenhoa. Kun Metsämansikat-kappaleen huilismi ja Haluanko siivota kaapin-kappaleen kertosäkeen alkuun ajoittuva modulaatio saavat kerta toisensa jälkeen aikaan kananlihaefektin, voi vain toivoa, että tätä herkkua saadaan jatkossa lisää.