Kävelen hermostuneesti kotini olohuoneessa. On yö. En saa nukuttua. Väsyttää, mutta minä en nuku. Sisälläni velloo, kuohuu ja kiehuu. Olen vihainen, epätoivoinen, ahdistunut ja minua pelottaa. En muista koskaan kiroilleeni näin paljon. Enhän minä kiroile. En jaksa enää itkeä tai surra. Kiroilla jaksan. Vain minulle voi tapahtua näin. Kaiken muun paskan jälkeen sairastun parantumattomaan luuytimen plasmaverisyöpään. Ensimmäiset hoidot ovat meneillään. Solunsalpaajat ja kaikki muutkin lääkkeet inhottavat ja oksettavat. Olen todella huonossa kunnossa. Olin pari viikkoa sairaalahoidossa munuaisten vajaatoiminnan, hyperkalsemian ja kaikenlaisten syöpään liittyvien ikävien tutkimusten takia. Nyt olen kotona. Tuija nukkuu tai yrittää nukkua. Minä valvon, vatuloin ja kiroilen.

Lahtelainen Jari Koskinen oli elämänsä kunnossa, kun hän häämatkalta palattuaan sai tietää sairastuneensa syöpään, joka tappaa ja jota ei voi parantaa. Sydämen muotoinen peruna on lämmin ja väkevä kuvaus ihmisestä valtavien voimien myllerryksessä ja sylissä. Se saa lukijansa pysähtymään ja keskittymään siihen mikä on oleellista. Pieniin hetkiin ja niiden kauneuteen.

Koskinen nukkui pois pian kirjan ilmestymisen jälkeen.

Kirja sopii erinomaisesti vakavista sairauksista kärsiville, sairaiden läheisille ja sairaiden parissa työskenteleville ammattilaisille ja vapaaehtoisille.

Kovakantinen. 247 sivua.

”Jokainen tarina on päivätty, alkuperäinen ja aito. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa: sydämen muotoinen elämys.” Jarin ystävät Petu, Risto ja Timo