Nimikirjan yksilöity seikkailu perustuu lapsen oman nimen kirjaimiin. Jokaisen nimikirjan tarinat ovat keskenään erilaisia.
Jokainen nimikirja on yksilöllinen kirja: kirjoissa ei siis vain muutu samassa tarinassa lapsen nimi, vaan kirjojen tarinasivut ovat
keskenään erilaisia.
Nimikirjoissa seikkailee Hikka-Hiiri kirjan päähenkilön tytön tai pojan kanssa.
Seikkailussa vieraillaan taikametsän väen luona, joiden nimien alkukirjaimista tarinan lapsi kirjan lopussa päättelee oman unohtuneen
nimensä!
Yksilöidyssä ja omaan nimeen perustuvassa satukirjassa tyttö / poika lähtee Hikka-Hiiren ja taikabussin kanssa taianomaiselle
seikkailulle etsimään tytön / pojan unohtunutta nimeä.
Hikka-Hiiri on taikoja tekevä hiiri, joka osaa ratkaista kaikki ongelmat.
Kirja koostuu sekä kaikille kirjoille yhteisistä perustarinan sivuista, että yksilöidyistä seikkailusivuista. Seikkailusivut perustuvat lapsen
oman nimen kirjaimiin, ja siten jokainen kirja on erilainen sisällöltään.
Esimerkiksi MARIA-nimisessä kirjassa yksilöity seikkailu vie tytön ja Hikka-Hiiren vierailulle Mutu-Madon, Arka-Ankkurin, Rokki-
Rotan, Irkku-Ilveksen ja Alfa-Auringon luokse.
OLAVI-nimisessä kirjassa yksilöity seikkailu vie pojan ja Hikka-Hiiren vierailulle Omppu-Oravan, Loimu-Lepakon, Anso-Ambulanssin,
Vinkku-Virtahevon ja Into-Ilmapallon luokse.
Yksilöidyn seikkailun sivut ovat hauskoja pikku tarinoita aakkoshahmojen kommelluksista, ja usein Hikka-Hiiri ja tyttö / poika auttavat
heitä ratkaisemaan jonkinlaisen ongelmallisen tilanteen.
Seikkailun jälkeen Hikka-Hiiri kehottaa tyttöä / poikaa muistelemaan, kenen kaikkien luona he kävivät seikkailun kuluessa: ystävien
avulla tyttö / poika muistaa itse nimensä!
Kirja päättyy isoon halaukseen ja muistutukseen, että ystävät pitävät aina huolta toisistaan.
Kirjasiskot Oy:n omistaa siskokset Tiina ja Terhi.
Tiina on Terhin isosisko, ja aina pienestä pitäen Tiina on yrittänyt määräillä Terhiä. Terhi ei oikein määräilystä tykännyt. Välillä Tiina oli
kuitenkin ihan kiva isosisko, koska hänellä oli tapana kertoa kaikenlaisia hassuja tarinoita, mitä hän itse keksi samalla kuin kertoi niitä.
Aikuiseksi kasvettuaan, Tiina muutti Turusta Irlantiin asumaan irlantilaisten pariin, missä hän asuu vieläkin irlantilaisen aviomiehensä
Martinin ja pikkuisen tyttärensä Amandan kanssa. Martin on hyvä soittamaan pianoa, ja myös virittää ja korjailee niitä päivät pitkät
ympäri Dublinia. Amanda on hyvä hymyilemään ja itkemään.
Terhi muutti ensin aviomiehensä Samin luokse Askaisiin, mutta sitten Suvi-tytön synnyttyä he muuttivat Raisioon. Siellä he asustelevat
vieläkin kolmistaan, tosin Roope-koirakin pitää laskea perheeseen mukaan. Heillä on takapihallaan oma taikametsä, missä he käyvät
syksyisin keräämässä mustikoita.
Tiina ja Terhi tulevat nykyään erityisen hyvin toimeen keskenään. Pääsyynä tähän on se, että Tiinan on vaikea komennella Terhiä niin
monen meren takaa Irlannista. Siksi he päättivätkin, että pystyisivät tekemään töitä yhdessä, ja he perustivat Kirjasiskot Oy:n. Tiina
kirjoittaa tarinat, tuttavansa taiteilija Anni Virta piirtää taivaallisen kauniit kuvat tarinoille, ja Terhi hoitaa toimiston ja kirjojen
paketoinnin ja postitukset. Jokaisella on selvät roolit, ja riitaa ei näin pääse syntymään!
Hikka-Hiiren ja Tyttö / Poika, joka unohti nimensä-kirjan tarina
Hikka-Hiiri sai alkunsa Tiinan irlantilaisen miehen Martinin mielikuvituksesta. Martin
virittää pianoja työkseen, matkustaen ympäri Dublinia asiakkaitensa luona, ja hän huomasi
vuosien varrella, että talojen lapsiasiakkaat olivat aina liiankin kiinnostuneita hänen
työkalupakistaan.
Martin keksi kertoa tarinaa Michael Mouse-nimisestä hiirestä, joka asuu työkalupakissa, ja
että sitä ei saisi häiritä, mutta valitettavasti hänen lapsiasiakkaansa tästä vain innostuivat
lisää ja halusivat ehdottomasti nähdä hiiren!
Michael Mouse-hiiren tarinaa Martin jatkoi siskojensa lasten synnyttyä, kertoen heille, että
Michael Mouse ajaa Dublinissa bussia ja asuu sohvan alla. He muistavat aina vieläkin joka
kerta Martinin tavatessaan kysyä, mitä Michael Mouse-hiirelle kuuluu.
Sitten Terhin Suvi-tyttelin synnyttyä, kummisetä Martin jatkoi tarinaa hiirestä myös
suomeksi, kertoen Suville tarinaa Mikko-Hiirestä, joka ajaa myös bussia ja asuu sohvan alla.
Tiina kirjailijana mietti, että olisi hieno kirjoittaa siskontytölleen Suville oma kirja, ja idea
yksilöidystä satukirjasta lähti kehittymään. Tarinan juoni hahmottui tytöksi / pojaksi, joka
oli unohtanut nimensä, ja joka sitten jollain tavalla piti taas saada nimensä muistamaan.